Vuoden kirkkopyhät on Erkki Pirin Minä uskon Jumalaan kirjan mukaan muotoiltu risti. Ylhäällä adventtipyhät, keskellä pääsiäispyhät ja alinna helluntaipyhät. Keskimmäisessä osassa vasemmalla oleva sinipunainen kuuluisi olla keskellä valkoista. Koko 86 x 68 cm. Valokuvannut Teija Lehtola.

Jokapäiväinen risti           Syö aina voittopuolisesti emäksistä,

                                      niin pysyt terveempänä.

 Pekka Kinnunen kertoi Päivämiehessä 3.8.2011 Lutherin vaakunasta. Löysin sen Googlesta. Kinnunen kertoi, että keskelle tulee musta risti punaisen sydämen päällä, sillä me kaikki tulemme vanhurskaiksi kristuksen ansion kautta. Tämä kaikki on valkoisen ruusun keskellä, sillä valkoinen väri on enkelien ja puhtauden väri. Taustalla on sininen taivas, sillä se on uskovaisten päämäärä. Uloinna on kultainen kehä, joka kuvaa iankaikista kunniaa. Vaakunassa on vain yksi sana: vivit, elää. Vanhurskas elää uskosta. - Kysyin Suomen Heraldiselta seuralta, miksi vaakuna on pyöreä. Papit eivät saa käyttää miekkaa ja kilpeä, siksi heillä on pyöreä vaakuna.

Honkasen perhe laiturillamme v.1960. Isä-Reino on juuri tullut kalasta poikiensa Erkin ja Riston kanssa, Risto vielä kiinnittelee venettä. Äiti-Helmiriitta on ollut pyykillä Pirkon kanssa ja Pirkko imee vielä tuttipulloaan. 50x50 cm, öljy, valokuvannut Ilona Honkanen. Maalattu v.2011.Taustalla Vääksyn kanavan pää. Vesi Helsinkiin tulee Honkaniemen takaa. Koko  51 x 51 cm. Valokuvannut Teija Lehtola.

Huipulla tuulee.

Huipulla tuulee.

Vihreä kolmio.

Vaaleanpunainen.

Punainen ympyrä.

Vihertävä ympyrä.

Palloillaan.

Kevät.

Sininen.

Pieniä kolmioita.

Pieniä neliöitä.

Näyttely Brinkhallen kartanossa Krohnin sukuseuran 40-vuotisjuhlassa 20.8.2011. Pehmeäpohjamonotypiota, jossa alukselle on painettu karkea kangas. Värit aloitettu vaaleimmasta ja edetty tummempaan aina peittämällä, vuorotellen lämmin ja kylmä väri. Pienikokoisia. Valokuvannut Teija Lehtola.

Pyhä, koevedos, etsaus Simo Hannula 1960. Keovedoksen otin  Tuhkan grafiikan työhuoneella paperikorista ja Simo kirjoitti nimensä alle. Kuva on minun kirjahyllyni päällä. Koko 260x195mm. Valokuvannut Teija Lehtola.

Meillä oli Krohnin sukukokous Brinkhallin kartanossa 20.8.20011 ja Inari Krohnilla ja minulla oli pienoisnäyttelyt. Ajattelin Inarin naturalististen grafiikanlehtien vastapainoksi panna esille pehhmeäpohjalla toteutettuja Värileikkejä. Valokuvannut Helena Honkanen-Vartiainen.

61x50.Paju pihalla kukki. Sarjaan kuului lumen peittämä paju, jonka on kuvannut keväällä Martta Rovio. Luminen paju on talvella 2011, omistaa ja kuvannut Eija Kaija.

Kesän ensimmäinen vihreys. Öljy, 30x21 cm.

‎30x21.Tämän kesän tulppaanipelto. Kehystäjäni Alpo Vanninen toi minulle kasan pieniä, pohjustettuja levyjä, jotka käytin hyväkseni. Omistaa kihlapari Satu Sillanpää ja Markus Onnela.

‎9.6.2011. Reino Honkasen ja Topi Kukon kuolinpäivä. Silloinkin sireenit kukkivat.

Kesän viimeiset juhannusruusut. Sade piiskasi ne hyvin nopeasti juhannuksena. 30x21 cm.

Kaatuneiden muistopäivä v.2011

      KAATUNEIDEN MUISTOPÄIVÄ

      Aiheen tähän kuvaani antoi kaatuneiden muistopäivä. Me olimme nuoria ennen sotaa ja koko elämä oli edessä. Ystävättäreni Laura ja minä tutustuimme suomenkielen opiskelijaan Eeroon, joka ihastui Lauraan. Kukapa ei olisi Lauraan ihastunut. Kävelimme usein yhdessä Aleksia pitkin ja muuallakin ja sain usein kuunnella Eeron tunteenpurkauksia Lauraan Pohjoisrannan laitureita ja Koskenniemen ja Goethen ylistystä. Sitten tuli SOTA. Eero meni rintamalle ja me molemmat tytöt lottahommiin sikäli kun emme opiskelleen välillä. Olin aivan sodan lopulla Antrean Viskarin kylässä kanttiinissa töissä ja kuulin Eeron olevan melko lähellä rintamalla tulenjohtueessa. Päätin soittaa hänelle. Yritin kaksi kertaa, mutten päässyt perille, mutta sitten kolmantena päivänä soitin esikuntaan, esitin itseni ja pyysin saada luutnantti Eeron puhelinyhteydet. Siinä oli karhua ja kettua ja oravaa yhteensä 5 kpl. Sain Eeron langan päähän. Oli perjantai-ilta ja Eero oli tavattoman iloinen. Hän sanoi pääsevänsä huomenissa pois tulenjohtueesta ja tulevansa heti maanantaina kanttiiniimme. Nousin puhelimesta ja minun tuli yhtäkkiä kauhea paha olo Eeron puolesta. – Minulla oli yksi muna, hieman sokeria ja vehnäjauhoja ja leivoin niistä jonkinmoisen kakun Eeroa odotellen. – maanantaina tuli sanomalehti, jossa Eeron kerrottiin kaatuneen perjantaina. Hautajaiset olisivat Parikkalassa määräpäivänä. Sain luvan mennä sinne. Kolusin kaikki pellot etsiäkseni angervonkukkia, joita Eero oli rakastanut. Muutaman vielä löysin ja panin ne limsapulloon matkaani varten. Sattumakyydeillä pääsin perille. Hautajaisissa tapasin Päivin, jonka kanssa Eero oli keväällä opiskelulomallaan seurustellut ja ollut mm. osakunnan vuosijuhlasta joutunut sammuttamaan pommitetun yliopiston paloa. Pidimme koko Päivin elämän ajan yhteyttä sittemmin.  Hautajaisista tulin takaisin taas sattumakyydeillä mm. Käkisalmesta  pätkän veturilla. Veturinkuljettaja kertoi minulle, että tiedänkö minä, että Venäjä ja Suomi ovat tänään tehneet välirauhan… Miksi näin lahjakkaan Eeron piti kaatua juuri sodan lopussa?

     Eero oli juuri ennen kuolemaansa kysynyt Lauralta, että kysyn viimeisen kerran, että tuletko vaimokseni. Laura oli jäänyt miettimään asiaa…

      Ajattelin vuosikaudet, että minäkö olin syyllinen Eeron kuolemaan. Innostuiko hän liikaa soitostani  ja nosti päänsä poterostaan. Myöhemmin vuosien mittaan olen saanut kuulla, ettei siinä ollut mitään tehtävissä. Poterossa oli ollut kaksi miestä ja poteroon tuli täysosuma…..

      Miehet alkoivat purkautua rajalta. Emme millään ehtineet keittää kahvia sille jonolle. Teimme mehua  saaviin ja möimme sitä keittiön ikkunasta, joka oli ihan maantien vieressä kastaen pakin suoraan saavista ja kun markat loppuivat, annoimme tikkuaskin , joka oli markan arvoinen. Kysyin yhdeltä pyörällä tulleelta mieheltä, että onko tätä jonoa pitkältäkin. – Ainakin 7 kilometriä, sanoi mies. Vesikin laski kaivosta sinä päivänä puolitoista metriä.

     Tämä oli mielessäni Kaatuneiden muistopäivänä.

     Helmiriitta

Forsyytia on ensimmäinen kukkiva pensas keväällä ja lempipensaani. Tänä keväänä se kukki kauniimmin kuin koskaan.

Koko 54x50 cm

Joulutulppaanit

61x50 cm, öljymaalaus

Retulaista ajatellen

50x61 cm