Ex libris on latinaaja merkitsee kirjastostani. Kutsun sitä itse kirjanpitäjän merkiksi, sillä kun se kiinnitetään kirjan sisäkanteen, sen saa paremmin lainaajalta takaisin. Jo ammoin kivikirjastoissa käytettiin Ex libriksiä. Myöhemmin käsinkirjoitetuissa nahkakantisissa kirjoissa oli kannessa vaakuna tai leima. Irralliset Ex librikset alkoivat Dürerin aikana. Painatus on aina seurannut senaikaista painatustekniikkaa. Meillä pidetään uranuurtajina Akseli Gallen-Kallelaa ja Hugo Simberiä. Helsingin yliopiston kirjastossa on suurin kokoelma, n. 120.000 merkkiä. Olen lahjoittanut kaikki merkkini Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmaan.-Valokuvannut Yael Ovitz..

Tästä minun exlibriksentekoni alkoi v.1943 Taideteollisessa keskuskoulussa. Tappelin tunnilla opettajani Holger Erkelenzin kanssa väristä. Hän sanoi, että exlibris on aina ollut mustavalkoinen ja niin on aina oleva. Minä mokoma panin väriä. Aihe on isoäitini suvusta 1500-luvulta esi-isän kirkonlattiaan hakattu porvarillinen vaakuna. Kilvellä puu, kypärän päällä kurki, Kranach. Krohn ja sen käpälässä kivi. P1.Elikä fototypia, viivalaatta.

Annukka Mikkola on tekstiilitaiteilijatar, Merkki vuodelta 2006. Aiheen sain Lasipalatsin pihalla olleesta valokuvanäyttelystä, jossa oli kuvattu intialaisia mattoja torilla. P7/3.Offset kolmella värillä./

Millerin perhe on musikaalinen, se on tullut Amerikasta Suomeen ja säkki viittaa nimeen. Tekovuosi 1997 P7/2- Valokuvannut Teija Lehtola (Grafia no.1 2005, Annika Dahlsten).

Toli Lindholm oli ruotsalaisen Elanto-tidningenin toimittaja, joka asui kesäisin Suvisaaristossa. Lehmuksen lehti kuvaa Suvisaaristoa ja varjo on Tolin tekstiä. 1970 P7/2.

Marja-Liisa Korosuo on pikkuserkkuni, käsityönopettaja ja merkkiin on ommeltu Krohnin-suvun porvarillinen vaakuna. 1972 P2/ Autotypia eli rasterilaattta.

 Matti Huttunen on lahtelainen korvalääkäri, joka kerää sieniä, siksi korvasieni. Vuodelta 1972 P1/2, Autotypialaatta kahdella värillä.

 Maria Perkkiö oli työtoverini somistamosta ja hänen käsivarressaan oli aina tämä tyyny, jossa oli nuppineuloja. Vuodelta 1971. P7/2/offset kahdella värillä.

 Arno Piechorowski on saksalainen Reutlingenissä asuva kirjapainotaidon opettaja, joka tahtoi lapinkirjoihinsa oman merkin. Hän kirjoitti kansainvälisen Ex libris-yhdistyksen kautta kirjan merkeistäni neljällä kielellä. Tekovuosi 1976  P1/2+T/fototypia ja ladelma.

Tauno Kaartotie oli limnologi, joka tutkii kalavesiä ja hän oli serkkuni mies. Tekovuosi 1947 P1/ fototypia.

 

Karjaisen perhe oli hyviä ystäviäni. Päivin tapasin sankarihautajaisissa. Siinä on perheen sukupuu vuonna 1957, myöhemmin lisättiin yksi uusi lapsi. Kerkko on minun kummipoikani. P1/2. -/fototypia kahdella värillä.

Latvasen perhe, isä muusikko ja äiti galleristi.P7.

Vääksyläinen Ilona Nieminen touhusi seurakunnassa.Kuvassa Asikkalan hautausmaan portin tuuliviiri, joka on tehty Asikkalan kansallispuvun tilkuista v.1967 P+T./Fototypia ja ladelma.

Kuva tyttärestäni Pirkosta kaksivuotiaana, painettu 1978 P7/2. Offset kahdella värtillä.  Kuva oli kerran Toronton Miniprint näyttelyluettelon ainoa värikuva. Kuva alunperin painettu kivipainossa professori Aukusti Tuhkan työhuoneella.

Maisteri Väinö Hakala oli rakastettu esimieheni Elannon mainoksessa. Hän siirtyi alennushallien päälliköksi, siitä hakaneula. Eläkkeelle jäätyään hän piti Hämeenlinnassa antiikkikauppaa. 1971 P1.Fototypia.