Äitini arkkitehtiylioppilas Salme Setälä piirsi jouluina 1914-18 äidilleen kirjailijatar Helmi Krohnille vuoden aikana tapahtuneista hassuista tapahtumista kirjan Jouluperhosen (perhonen=perheen diminutiivi). Minä jatkoin isoäidilleni vuosina 1932-1948 läpi kouluajan, opiskelun alun, sodan ja itseni etsimisen. Kirjat ovat Hgin kaupunginmuseon säilytyksessä ja teimme Teija Lehtosen kanssa niistä kirjan jouluksi 2008, Teija kuvaajana ja taittajana, Grafia Kopiston apurahalla rahoittajana. Tässä muutamia otoksia kirjasta. Valokuvat Teija Lehtola.

 

Isoäitini, Mukaksi kutsuttu ja isoisä Emil Nestor Setälä, se poika, joka 16 vuotiaana koulupoikana kirjoitti sen suomen kielen kieliopin, jota luettiin sata vuotta kouluissa. Isoäiti ja isoisä erosivat 1913 ja isoisä muutti Tuusulaan Sibeliusta vastapäätä perustaen sinne Suomen suku-tutkimuslaitoksen. Katolla oli Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema tuuliviiri. Kun isoisä 1935 kuoli, tuli paikalle Seurakuntaopisto.

 

Aino Kallas oli isoäidin sisarpuoli. Hän tuli kylään ja sanoi jotain tuhmaa isäidille, ja äitini sanoi MENE POIS.

 

Onnellisia kesiä 1930-luvun Vääksyssä, jonne äitini rakennutti v.1934 lähes ensimmäisien funkistyylisien kesämökin.

 

Opiskeluni alkuaikoina tuli YH eli ylimääräiset harjoitukset sodan uhkan takia. Piirsimme Taideakatemian vintillä julisteita, joissa kehoitettiin vintille lähettämään mies hiekkaämpärin ja lapion kanssa, jotta niillä voisi sammuttaa vintille tulevan palopommin. Tämä perhonen oli koottu paikkakunnan taatusti viimeiselle pimennyspaperille.

 

Sirkka tätini oli sairaanhoitaja, joka komennettiin ambulanssiautoon. Tässä hän sotaa odotellessaan on perustanut kantapäänneuvonta-aseman. 

 

Sota sittenkin tuli syksyllä 1939. Öitä vietettiin pommisuojassa kutoen. Nenä oli punainen, monot märät ja housumuoti taisi tulla silloin tavaksi.

 

Lottakomennusten välissä yritettiin opiskellakin. Väliajalla käytiin Colombiassa kahvilla. Pöydässä istuu graafisen sunnittelun opettajamme Germund Paaer vasemmalla.

 

Sodan väliaikana uskoimme ,että me rakennamme Suomen uudelleen. Kuvassa serkkulani Konttisen rauniot Rovaniemellä. Ainoa, mitä jäi jäljelle oli äitini häälahjaksi antama savikippo uunin reunalla.